2.3.2017

Editointi jatkuu

Tai liekö tämä editointia, vai tarinan rakentamista. Heikkojen kohtien luotaamista ja jänteen kiristämistä.

Yleensä olen heittänyt tässä kohtaa käsikirjoituksen nurkkaan (muka lepäämään) ja unohtanut sen sinne. Tällä kertaa tarina taitaa olla itseäni suurempi, koska tuntuu että kiinnostun siitä päivä päivältä enemmän. Löydän siitä uusia ulottuvuuksia ja syvyyksiä, mitä tarkemmin tarinaa tutkailen.

Henkilöt ovat olleet alusta saakka aika vahvoja, heihin ei juuri uusia piirteitä ole ilmaantunut, tai sitten olen vain oppinut tuntemaan heidät jo niin hyvin, etten huomaa kuinka he alkavat elää omaa elämäänsä, ennen kuin tiemme ja tahtomme risteävät.

Käytän nykyisin pelkästään Scrivener ohjelmaa kirjoittaessa.


Pidän ohjelman monipuolisuudesta, siitä miten helposti tuonne vasempaan laitaan saa luvut ja kohtaukset järjestykseen. Näkee yhdellä silmäyksellä luvut tässä taulussa, tai tekstin koko pitkänä pötkönä. Oikealla on pieni laatikko johon voi laittaa yksityiskohtia, kohtauksista, luvuista tai mistä milloinkin. Noita kortteja voi merkitä väri kulmalla.

En vielä tiedä puoliakaan tämän ohjelman käyttöominaisuuksista, en tiedä onko tästä jo suomiversio saatavilla, mutta tähän siirryttyäni, en ole kaivannut wordia. 

Rakastan erityisesti tuota vasenta reunaa, sinne saa henkilö gallerian, voi liittää kuvia tai nettisivuja, mitä ikinä tarvitsee taustamateriaalia. 

Kohtauksia tai kokonaisia lukuja on helppo heitellä uusiin paikkoihin tarpeen niin vaatiessa. Ja viimeisenä ei vähäisimpänä, tällä ohjelmalla voi luoda suoraan e-kirjan tai PDF tiedoston, tai mitä ikinä nyt tarviikaan (vaihtoehtoja on useampia, olen kokeillut vasta noita kahta). 

Jatkan tutustumista työkaluun ja jatkan tarinan rakentelua, hiomista, kohtausten tarkennusta, tai mitä ikinä tämä onkaan.

Tässä kun olen kirjoittanut taas useamman päivän paljon, tai muokannut tekstiä. Olen entistä vakuuttuneempi, ettei tarinoita tarvitse keksiä. Ne ovat jossain, ehkä rinnakkais todellisuudessa. Ainut mitä pitää, on ottaa lapio ja harja ja alkaa rapsuttaa tarinaa esiin, kuin aarteita arkeologisilla kaivauksilla. 

Tarinasta löytyy aina uusia elementtejä, henkilöistä uusia piirteitä, näiden taustalta vaikuttimia joista en tiennyt.

Siksi luulen että kirjoittaminen on niin valtavan koukuttavaa. Kun pääsee jonkin kipupisteen yli, on melko nautinnollista sukellella todellisen ja tarinamaailman välillä, tietämättä aina tarkoin, kummassa maailmassa kulloinkin on. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti