21.2.2017

Pieni tauko teki hyvää


En minä mitään suuntaa ole löytänyt, vielä etsiskelen mitä kohti haluan lähteä. Mutta kirjoittaminen sujuu taas, josta olen erittäin onnellinen. 

Marraskuussa kirjoitin ensimmäisen version NaNoWriMo:n aikana ja nyt työstän tuota tekstiä eteenpäin. 

Jaoin kirjan kolmeen osaan. Jotta sen käsittely on kevyempää. Tarina pysyy jäntevänä kun pystyn sisäistämään yhden osion alusta loppuun. Toisin kuin jos käsittelisin kokonaista kirjaa kerralla. 

On mielenkiintoista, kuinka paljon aivot kehittävät skenaarioita iltaisin, kun koneen on sulkenut. Enää en jaksa edes kirjata kaikkea ylös ruutuvihkoon, yöpöydälle. Olen päättänyt että muistan hyvät ideat ja ne jotka eivät ole muistamisen arvoisia, haihtukoon ennen aamua. 

Uskon jo, että kirjailijaksi tulee kirjoittamalla. Mutta onko minussa riittävästi itsensäjohtajaa, jotta saan itseni pidettyä kurissa ja nuhteessa, kirjoittamaan työajan? Monista hyvistä päätöksistä huolimatta, olen usein törmännyt tosiasiaan, että olen mahdottoman säntillinen, tunnollinen ja aina ajoissa jos teen työtä vieraalle, mutta mikä himputti se on, että kun tekee töitä itselleen, on löperö, karkailee työn äärestä, löytää itsensä vaikka ja mistä kesken kirjoitusajan.

Kirjailijan elämä ei ole boheemia, vapaata, punaviinin huuruista hauskanpitoa. Tässä työssä tarvitaan tukevat istumalihakset ja loputon kyky palauttaa itsensä keskeneräisen työn ääreen.

Voisikohan kirjan jakaa vielä pienempiin osiin, työprojektiksi? Jos tekisi työpäiväkirjan, jota noudattaisi tunnollisesti. Samoin kuin vieraan töissä, kalenteri pitäisi pitää niin väljänä että kaiken ehtii tehdä, mutta niin tiiviinä, että työ etenee.

Jään miettimään asiaa, mutten etsi kalenteria ja ala rakentaa tuota.... koska nyt on aika kirjoittaa, ei sunnitella. Noihin sudenkuoppiin ja hyviin suunnitelmiinkin voi uppoutua päiväksi, lopputulos on, että on hyvä suunnitelma (jota tuskin muistaa/jaksaa noudattaa) ja työt ovat jääneet tuolta ajalta tekemättä.

Aina hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty. Kirjoittaessa koen, että hyvin kirjoitettu ensimmäinen versio on puoliksi tehty työ. Mutta kesken matkan suunnittelu jarruttaa projektia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti