24.1.2017

Olen hajamielinen

Luovuus nyt ei vain tunnu sopivan tähän kohtaan elämääni. En muista tehdä tehtäviä, joita Julia kirjassaan kehottaa.

Syksyn kiivaan kirjoittamisen jälkeen olen vaihteeksi lukossa. Tiedän että nopein tie päästä tästä on kirjoittaa. Mutta jokin minussa vastustaa kirjoittamista.

Mistä tämä tuli? Miksi tähän kohtaan? Miten tästä eteenpäin?

Tiedän joitain vastauksia, mutten likikään kaikkia. Tuntuu että nyt on sopiva aika, ottaa aikaa miettimiseen. Antaa ajan vain kulua hetken vertaa eteenpäin ja tutkia tilannetta sitten uudelleen.

En tiedä edes sitä, onko tämä ohimenevä pysäys, kuten tammikuu joskus on, kun joulu on ohitettu, mutta vielä ei ole kevätaurinkoa juuri näe, vaikka päivät pitenevät mukavasti.

Tämä voi olla myös ikäkriisi. Keski-ikäkriisi, kohta jossa olen hukannut kompassin. Maanantai aamuna heräsin ensi kertaa pitkään aikaan, ilman iloa uudesta aamusta. Olin hiukan hämilläni siitä tyhjyyden tunteesta, joka on saavuttanut minut näinä tammikuun alun viikkoina.

En pysty määrittelemään, mitä on se, mitä haluaisin tehdä. Nyt, ensi kuussa, ensi vuonna, loppuelämälläni.

Täytyy alkaa hahmottelemaan uutta karttaa. Luulen että tämä kaikki liittyy siihen että lapset ovat nyt täysi-ikäisiä, minulla on jo lapsenlapsi. Onko tämä identiteettikriisi? :) kuka tietää. Enkö haluakkaan olla kirjailija? Jos en halua, mitä ihmettä minä haluan?

Silloin kun päämäärä on selkeä, väsyttää rimpuilla sitä kohti, mutta kun päämäärä haihtuu, tuntuu pelottavalta rimpuilla mihinkään suuntaan, koska pelkää menevänsä vain enemmän hukkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti