5.12.2016

Romantikon Joulukalenteri

Ajatus Joulukalenterista, heräsi jossain kohtaa NaNoWriMo kuuta. Huomasin saavuttavani 50 000 sanan tavoitteen, marraskuun puoliväliin mennessä. Tarina jota kirjoitin, paisui kuin pullataikina ja sai riittävästi sisältöä joten siirsin sen sivuun odottamaan editointia.

Joulukalenterissa on paljon samaa, kirjoita, kirjoita, kirjoita, tunnetta. Sillä erotuksella, että julkaisen joka päivä tuotoksen.





Itselläni on ollut pitkään ongelmana, etten ole halunnut näyttää tekstejä kenellekkään. Olen editoinut ja editoinut ja editoinut, ja jokainen joka kirjoittaa, tietää että tuota voi tehdä loputtomiin, ilman että teksti tulee valmiiksi. Aina voi muuttaa näkökulmaa, vaihtaa lauseen sanajärjestystä, haudata teksti vuodeksi ja huomata, miten paljon parempi se olisi, jos kirjoittaisi sen toisen ihmisen kautta.

Joulukuun ensimmäinen päivä päätin, että nyt vatulointi saa loppua. Kirjoitan tekstin, editoin ja julkaisen sen. Päätin pitää tarinat ns. 5 min. tarinoina, eli tekstiä 3-5 liuskaa. Yllätys itselleni on ollut se, että vaikka olisin jo kirjoittanut tarinan, saatan kirjoittaa sen aivan eri muotoon uudestaan, kaksi tai kolme kertaa. Koska kyse on tosiaan vain 3-5 liuskasta. Päivittäinen rutistus on sen verran vaativa, että se kyllä tuntuu niskassa, mutta jos ei ole tyytyväinen ensimmäiseen versioon, tekstimäärä on sopivan pieni, kirjoittaa koko tarina uudelleen.

Editointi etenee vaiheittain. Ensimmäisen kirjoituskerran jälkeen, muokkaan enimmät virheet näytöllä. Kun saan tekstin kutakuinkin tahtomaani muotoon, tulostan sen ja luen puoliääneen, korjaan epämääräisyydet ja kummalliset lausejärjestykset. Tuon jälkeen tulostan tekstin uudelleen ja annan mieheni lukea tekstin. Hän ei todellakaan ole "kohderyhmään" kuuluva lukija, mutta hänen äidinkielen taitonsa on omaani huomattavasti parempi. Hän lukee tekstin, ilmoittaa jos pilkkuja puuttuu, tai kirjoitusvirheitä on päässyt tuonne asti ja yhdessä pohdimme dialogin uskottavuutta, mietimme, sanooko tuollainen ihminen noin, vai olisiko lause uskottavampi näin.

En ole laskenut aikaa, mitä yhden pienoisnovellin kirjoittamiseen kuluu, koska työ jakautuu useisiin pieniin osiin pitkin päivää. Mutta joka ilta tunnen iloa ja pienoista ylpeyttä, saatuani tarinan tahtomaani muotoon ja julkaistuksi.

Ja jotta en olisi itselleni liian ankara, muistutan itseäni jatkuvasti siitä että,

Jokainen tarina on vain harjoitus ennen seuraavaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti