12.12.2016

Palava halu paremmaksi

Viime viikon tiistaina katsoin dokumentin Sushimestari Jiron unelma: Dokumenttielokuva maailman parhaasta sushibaarista, tokiolaisesta Sukiyabashi Jirosta, sen 85-vuotiaasta omistajasta, tämän pojista ja täydellisen sushin tavoittelusta. 

En ole koskaan syönyt sushia. Myönnän, olen pelkuri uusien ruokaelämysten suhteen, vaikka pidänkin hyvästä ruuasta. Dokumentissa minua kiehtoi 85-vuotiaan miehen intohimo työtään kohtaan. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka panevat kaiken mitä osaavat, siihen mitä tekevät.


Suljettuani tv:n puolen yön jälkeen, kömmin peittoni alle ja mietin; Minulla on palava halu tulla paremmaksi. Haluan harjoitella joka päivä kirjoittamista. Viimeisten 10 vuoden aikana, olen usein taiteillut nuoralla, panostaakko kaikki kirjoittamiseen, vai hylätäkkö unelma ja kasvaa aikuiseksi.

On vaikea myöntää edes itselleen, että kirjoittaa tosissaan. Tähän kohtaa sormeni näppäilevät; En minä uskokkaan että menestyisin, mutta saan kai toivoa? Ja mietin tuota lausetta. Jos edes MINÄ en usko, eikö silloin ole turha toivoa?

Ainut lohtu on, että tiedän jokaisen kirjailijan käyneen vuorollaan tällä epäilyjen suolla, ellei ole niin onnellinen, että on saanut esikoisteoksensa julkaistua, ennen kuin kasvoi aikuiseks ja järki tuli kaitsemaan unelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti