25.11.2016

Uudelleen kirjoittaminen

Kun olen saanut tarinan kasaan ja tutkinut että juoni toimii, tarina kulkee ja henkilöiden nimet pysyvät samoina läpi tarinan. Tuo on kiusallinen, mutta varsin yleinen virhe, että Sannasta tulee Sanni, tai Rikusta Roope.


Kirjoittaminen on hiukan kuin juoksu, kun harjoittelee tarpeeksi, se vähitellen alkaa sujumaan. Jotta voi juosta täysimittaisen maratonin, tarvitaan yleensä vuoden harjoittelu, ja aika huima juostujen kilometrien määrä. Jos haluaa kirjoittaa kirjan, kirjoittaminen on melkein kuin nuo juoksuharjoitukset. Alkuun kaikki on uutta ja jännittävää, mutta kun tarinan on kerran suoltanut ulos, ollaan vasta kohdassa, selvisin 10km juoksusta, ilman että kävelin välillä. Siitä on vielä noin 9kk matka maratoniin.

Jokainen uudelleen kirjoitus on edeltäjäänsä puuduttavampi, koska tarina on liian tuttu. Silti sen pariin pitää jaksaa palata. Kun kaikki tutut lenkkimaastot on juostu läpi, on pakko juosta uudelleen ja uudelleen tutussa maisemassa, niin että lopulta muistaa montako askelta on risteyksen väli. 

Itse teen tästä tylsimmästä vaiheesta mielekkään, niin että teen kaikki korjaukset käsin tulostetulle paperille ja vasta kun koko teksti on käyty kynätekniikalla läpi, siirryn korjaamaan tekstin koneelle. Vaikka sanoin että olen opetellut eroon muistikirjoista, en ole opetellut eroon kynästä ja paperista. Jos olen merkannut kynällä kohtia "tähän tarvitaan jotain lisää" tai "tämä kohtaus toisen ihmisen silmin" otan ja kirjoitan nuo täysin ilman mitään taustaa. Otan vain henkilöt tarinasta, laitan ne ehkä täysin uuteen paikkaan ja kirjoitan tarvittavan kohtauksen. Jos yrittäisin kirjoittaa uuden kohtauksen tarinan sisälle näytölle, tarina ympärillä sitoisi liikaa luovuutta, painaisi uudet kohtaukset tarinan alle, vaikka niiden juuri pitäisi tuoda tarinaan jotain uutta ja tuoretta.

Jostain syystä itseäni helpottaa tieto, että kun olen korjannut kohdat jotka värikynillä merkkasin. On aika taas tulostaa teksti ja tehdä sama uudelleen. 

Yleensä ensimmäisen ja toisen uudelleen kirjoituskerran, kirjoitan koko tekstin uudelleen, koska korjaaminen veisi enemmän aikaa, kuin korjatun tekstin lukeminen ja uudelleen naputtelu.

Tuon jälkeen korjausten määrä alkaa hiipua, alan nähdä epäkohdat pikkuvirheitä paremmin ja tulee aika tehdä linjamuutoksia, tuoda ehkä kokonaan uusi tyyppi tarinaan tai poistaa joku. Koskaan ei tiedä kun on ensimmäisen version kirjoittanut, onko edes päähenkilö päähenkilö, vai putoaako hän sivuhenkilöksi. Harvoin sentään kokonaan pois tarinasta. 

Yleensä tekstin joutuu kirjoittamaan kokonaan uusiksi kolme tai neljä kertaa.

Vuosia sitten harjoittelin maratonjuoksua, silloin katkaisin akillesjänteeni ja harjoittelu vaihtui kepeillä kävelyn opetteluun. Jotain samaa koen siinä, että saatuani hylsyn kustantajalta tartun katkerana, hiukan vihaisena ja pettyneenä oppaaseen ja luen sen uudelleen läpi ja yritän opetella kävelemään tarinan läpi, nilkuttamatta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti