28.10.2016

Tavallisen harmaa päivä


Harmaa, väreistä värittömin. Mustavalkeita kuvia katsellessa, harmaan eri sävyt alkoivat kiehtoa. Tänään otin kameran ja tutustuin tarkemmin harmaan moniin ulottuvuuksiin.

Ulkona oli totisesti syksyisen harmaa päivä. Tämän kuvan voisi julkaista mustavalkeana, eikä kukaan huomaisi eroa. Niin väritön on syksyinen taivas puiden latvusten takana.


Sattumalta kameran linssi poimi tällaisen harmaan möhkäleen, läheltä kotipihaa. Tuota oksasumppua katsellessa en voinut olla ajattelematta, "Ihan kuin tarinani, kun ne hakevat muotoaan". Sekava läjä ideoita ja juonia, jotka punoutuvat toistensa lomiin, toiset niistä ovat vahvoja, toiset vain ohuen ohuita, mutta jokaisella niillä on sekasotkussa oma tärkeä paikkansa. 


Pihamaalta silmiini osuivat myös harmaa, murtumia saanut kaivonrengas, jossa tapaamme polttaa puita, syksyn pimeinä öinä. 


Sekä aikaa sitten turvallisuutensa menettäneet tikkaat, jotka rakennettiin reilu vuosikymmen sitten, kun taloa maalattiin. Jokin siinä, miten luonto ottaa haltuunsa ihmiskäden tekeleet, on liikuttavaa. 


Rakkaita harmaita ovat myös auto, jota ilman elämä maalla olisi, jos ei mahdotonta, niin ainakin hankalaa.

 

Siveltimet, joita en vielä ole ottanut tosissani käyttöön, koska ovat niin suloisia harmaine varsineen.


Kotimme on rakennettu sotien jälkeen. Jotain sympaattista on tässäkin harmaassa kapistuksessa ja noissa johtokimpuissa. Vanha sulaketaulu, kera uuden suoralukumittarin. Tämä kaikki on olohuoneessa katon rajassa. Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. 


Tämä sohvanurkkaus on lempipaikkani, kun tartun kirjaan tai käsityöhön.


Harmaa päivä, harmaata kaikkialla ympärilläni, mutta enää harmaa ei tunnu vain alakuloiselta ja surkealta, siinä on jotain lempeän lämmintä ja kotoisaa.


Mikä on sinun lempivärisi? 
Onko se väri, jota et pitänyt lempivärinäsi, mutta jolla olet huomaamattasi
ympäröinyt elämäsi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti