14.9.2016

Kun vertaat itseäsi muihin






Kirjoitan romantiikkaa. Usein romantiikka luetaan helpoksi kirjallisuuden lajiksi. Joksikin jota "oikeat kirjailijat" eivät kirjoita. Romantiikkaan keskittyvänä kirjailijana olen tottunut tuntemaan alemmuutta, koska en kirjoita dekkareita tai ajankohtaista kantaa ottavaa kirjallisuutta.

Jotta en vaipuisi aivan epätoivon alhoon. Muistutan välillä itselleni että...

1. Minä voin kirjoittaa romantiikkaa, vaikka muut eivät lajityyppiä arvostaisi. 

Etenkään miehet. Kukaan muu kuin minä, ei voi kirjoittaa tarinoita kuten minä. Ehkä paraskaan dekkaristi ei olisi osannut kirjoittaa kirjaa Ylpeys ja Ennakkoluulo. Lajityyppien keskinäinen vertailu on hoopoa, koska makuja on yhtä monta kuin on lukijoita.

2. Meillä on taipumus kuvitella, että se minkä itse koemme vaikeaksi on toisille naurettavan helppoa. 

Tuo on harha. Lukiessani valmista kirjaa, en näe työtuntien määrää, joka siihen on käytetty. En tiedä monesko versio tekstistä käsissäni oleva kirja on. Uskallan väittää, ettei se koskaan ole ensimmäinen versio. Vaikka harhaisesti noin kuvittelemme, että joku olisi tuosta vain kirjoittanut, kerta istumalta hienon kirjan. Ensimmäisen version voi kirjoittaa parissa viikossa, (noin olen kuullut) mutta jotta se olisi valmis kirja, se kirjoitetaan yleensä vielä 3-6 kertaa uudelleen. 

Siis se, mikä on meille itsellemme haastavaa, on yleensä myös muille haastavaa. Me vain emme näe koko työmäärää, vaan pelkän hienon lopputuloksen.

3. Ainoa jonka kanssa kannattaa lähteä kilpasille, olen minä itse. 

Kirjoittaessa ei kannata kilpailla aikaa vastaan. Jos kirjoitin edellisen tarinan viikossa, on turha yrittää kirjoittaa seuraavaa viidessä päivässä. Järkevämpi on pyrkiä kirjoittamaan seuraavasta tarinasta edeltäjäänsä parempi, mutta tuohonkaan ei auta lukittautua. Jos sattuu kirjoittamaan hyvän tarinan, josta saa paljon positiivista palautetta, voi olla vaikea aloittaa kirjoittamista ajatuksella "tästä pitää tulla parempi". Ensimmäinen versio on aina keskeneräinen, joten se ei ole edeltäjäänsä parempi, ainakaan ennen kuin se on työstetty loppuun. 

Milloin viimeksi sinusta tuntui, nähdessäsi valmiin teoksen, että tekijä on saavuttanut täydellisen lopputuloksen, ilman varsinaista työtä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti