11.8.2016

Novelli viikossa: Keskiviikko

Kirjoitin kyllä, mutta jäin 500 sanaa tavoitteesta. Torstaina pitää siis päästä 11 250 sanaan. Aamun lapsenlapsen hoitohetken lisäksi, keskiviikkoon mahtui paljon.  Esimerkiksi käynti välikatolla. Alakerrassa on aikomus aloittaa remontti, jonka vuoksi oli käytävä katsomassa millaiset kattorakenteet yläpohjasta löytyi.


Illan tullen niitin perunanvarret, koska näytti pahasti siltä että rutto alkoi jättää jälkiään lehtiin ja varsiin. Onneksi perunaa on myös toisaalla tontilla, kuivemmassa paikassa olevat perunat näyttävät säästyneen rutolta. 



Kirjoittamiseen palatakseni, pääsin tekstissä kohtaan 5000 sanaa + ennen kuin aloin kuulla päässäni kyseenalaistusta, epäröintiä ja ohjeita, joita olisi "järkevä" noudattaa, jos mielen saada hyvän tekstin aikaan. 

Kyse on sisäisestä sabotoijasta, äänestä päässäni, joka väittää etten minä osaa tai pysty kirjoittamaan, tai ainakaan tekstistä ei tule lukukelpoista. Tämä kyseinen ääni on se, joka pitää vaientaa, jos aikoo saada aikaan jotain. Ääni on torpattava, jotta voi kirjoittaa ensimmäisen version. Ensimmäisen version ei ole tarkoitus olla viimeistelty ja täydellinen, vaan raakile, josta lähdetään muokkaamaan ja rakentamaan lopullista tarinaa.

Ensimmäisessä versiossa voi olla asiavirheitä, alun tapahtumat voivat olla täysin eri linjassa lopun kanssa. Sisällöstä suuri osa voi kääntyä nurin, henkilöt usein pysyvät kutakuinkin samoina, mutta hekin voivat vaihtaa ammattia kesken kaiken.

Kaiken tuon voi unohtaa, ensimmäistä versiota kirjoittaessa. Pitää vain kirjoittaa. Kun on aika muokata tekstiä, nuo epäkohdat korjataan. Sen jälkeen kun lopun on saanut kirjoitettua, on helpompi hahmotella, mistä tarina lähtee liikkeelle. Mikä sysää tapahtumia eteenpäin, millä voimalla ja mihin suuntaan. 

Kirjoittaessa käytän kolmivaiheista järjestelmää.

Ensimmäisessä vaiheessa vain kirjoitetaan, kaikki mitä pää suoltaa. Tässä kohtaa  on hyvä jättää jopa lyöntivirheet korjaamatta, jottei ala turhan analyyttiseksi. Se vaihe tulee vasta kun tarina tai kulloinenkin luku on kirjoitettu loppuun.

Kun tarinaa on tarpeeksi, yleensä hiukan liikaa, on toisen vaiheen aika. Karsitaan kaikki turha sälä pois, poimitaan pääjuoni ja kiillotetaan se esiin, viilataan sivujuonet kohdeilleen ja yhdistellään ylimääräisiä henkilöitä, tai poistetaan kokonaan.

Kolmannessa vaiheessa korjataan lyöntivirheet, tarkistetaan aikajana ja yksityiskohdat. 

Usein toisen vaiheen karsimisen jälkeen tarinaan jää liian suuria aukkoja, joita täytyy palata täyttämään ensimmäisen vaiheen vapaalla kirjoittamisella. Aukot kannattaa täyttää reilusti, ihan kuin nurmessa olevat kolot. On parempi täyttää aukot reilusti ja sen jälkeen taas palatata toiseen vaiheeseen ja silotella tarina tasaiseksi.

Tätä kun riittävän kauan jatkaa, huomaa jossain kohtaa että tarina alkaa maistua valmiilta. Sitä se ei suinkaan ole, mutta se on kypsä laitettavaksi rosvopaistihautaan hautumaan. Teksti on hyvä torpata koneen itänurkkaan vähintään kuukaudeksi, jotta unohtaa pienimmät yksityiskohdat. 

Kun teksti on hautunut "kypsäksi" sen voi poimia takaisin koneelle, ehkä tulostaa paperille ja lukaista punakynän kanssa läpi. Jos/ Kun korjattavaa löytyy, ne käydään läpi ja korjataan. Ja tämän jälkeen teksti on ensikertaa valmis annettavaksi koelukijan käsiin, mieluiten useamman. 

Yhden ihmisen mielipide, on aina vain yksi mielipide, mutta jos kolme ihmistä poimii saman kohdan hyväksi tai huonoksi, kannattaa mielipiteelle antaa arvoa. 

Nyt palaan kirjoittamaan... tänään vaiennan päänsisäisen arvostelijani ja keskityn juoksuttamaan sormiani tarinan perässä. 

                               


                                        






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti