27.8.2016

Juonia, juonia ja kurkunsäilöntää

Kurkkusato kehittyy hyvää vauhtia. Tänään sain 2,5 litran purkin täyteen avomaakurkkuja.

Tällä viikolla olen tutustunut tarkemmin juonen rakenteluun ja etsinyt itselleni parasta tapaa suunnitella tarina etukäteen niin, ettei kirjoittaessa enää ajatus pysähdy.

Kirjoittaessa olen havainnut, että työ sujuu vaivattomasti, niin kauan kuin tarinan runko ja henkilöt ovat elävänä mielessäni, vasta kun olen naputellut kaiken mieleeni aiemmin kasatun, tulee stoppi. Miten jatkaa?

Osa kirjailijoista kirjoittaa ilman suunnitelmia, toiset sanovat keräävänsä muistiinpanoja vuosia, ennen varsinaista kirjoitustyötä. Itse taidan surffailla noiden välimaastossa. Haluan selkeän suunnitelman, jota lähteä kirjoittaen avaamaan. Kirjoittaessa kuitenkin jätän henkilöille ja tapahtumille tilaa yllättää.

Taustatyön tuloksena tarinan henkilöillä on historia, pelkoja ja tavoitteita, henkilöille kehittyy luonne. Kun nämä tyypit alkavat toimia omalla tavallaan, oman luontonsa ohjaamina, olen enää pelkkä tulkki, tarinan ja lukijan välillä.

Tekstin teon teorian lisäksi olen ihmetellyt kuinka jättiauringonkukat jaksavat seistä myrskystä piittaamatta. 


Ja tietysti olen leikittänyt 4kk ikäistä Tikru-kissaa. Pitäisi opetella kuvaamaan videoita, tämän neidin leikit kun ovat niin iso ilonaihe. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti