22.7.2016

Romanttinen historiani

Ensikosketuksen romantiikkaan sain vintiltä löytyneiden liuskalehtien kautta. En muista oliko kyseisen lehden nimi Me kaksi? tai jotain sinnepäin, mutta jotain vastaavaa ne sarjakuvat olivat tytöille, kuin nämä Viidakko ja Villi Länsi pojille, joita siis myös löytyi isäni kotitalon vintiltä, hänen ja veljiensä/siskojensa jäljiltä. Seassa saattoi olla myös muutama Tarzan ja Tex Willer.

Noiden jälkeen taisin ostaa itse ensimmäiset romanttiset sarjakuvani. En löydä netistä enkä muististani nimeä tuolle sarjalle. Ehkä sitä kustannettiin vain pari vuotta 1980-1982 välisenä aikana? Muistaakohan kukaan muu tuota pokkarimallista tyttöjen sarjakuvaa?

Varsinaisen viihdelukemiston pariin siirryin 12-13-vuotiaana. Tiina-kirjat ja myöhemmin muut Anni Polvat luettuani. Ensimmäinen käsiini osunut viihdelukemisto taisi olla Femina.

Aikani Feminoita luettuani, löysin äidin kirjahyllystä ensimmäisen osan Angelika-sarjasta. Loput sarjan kirjoista lainasin kirjastosta. Mielestäni edelleen yksi parhaita romanttisista kohtauksista on kirjasarjan ensimmäisessä osassa sivulla 108. 


Tässä kohtaa taisin historialliseen romantiikkaan höpsähtäneenä, etsiytyä Madam Cartlandin seuraan. 

Joko nyt olisi aika kertoa pitkästä suhteestani Harlequin kustantamoon? 

Onhan se pitkä kuin ihmissuhde, hyvin tunteellinen alkumatkasta, suorastaan intohimoinen suhteen keskivaiheilla ja hiljalleen välinpitämättömyyteen hiipuva, kuten suhteet usein ovat.


Harlequin pokkareita luin 15-25 vuotiaana, sen jälkeen sain pari lasta ja lakkasin unelmoimasta. 

Missä välissä luin "oikeaa" kirjallisuutta? 

Joka välissä. 

Saatoin lukea "kassillisen" divarista haettuja pokkareita viikossa ja tuon lisäksi, kaksi tai kolme 400-600 sivuista kirjaa. Lisäksi luin Yöjuttu ja FinnWest lehtiä. Ehkä tässä on sopiva kohta mainita, etten koskaan lukenut kotimaista Kolmiokirja-romantiikkaa. 

Kymmenen vuotta vietin lueskellen lähinnä satukirjoja, joista suosikkini olivat Kerin kerin ja Mörkyli.


Lasten opittua käymään itse jääkaapilla, aloin kirjoittaa. Olin toki kirjoittanut aina, mutta tuolloin aloin kirjoittaa hiukan "tavoitteellisemmin". Aloitin Oriveden opeissa, kävin viikonloppu-kursseilla ja viimein riittävästi rohkaistuttuani kirjoitin ensimmäisen novellin Reginaan. Sittemmin päätoimittajalta tuli pyyntö, jos kokeilisin kirjoittaa Timanttipokkarin.

Siitä alkoi varsinainen romanttinen "urani". Samaan aikaan kun ensimmäinen avioliitto alkoi rämistä kohti loppuaan, tuotin tarinoita, joissa oli aina onnellinen loppu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti