26.7.2016

Kirjailijan pelko

Jatkoa edelliseen.

Kirjoittaessani olen törmännyt lukemattomia kertoja tähän, "loukkaanko jotakuta kirjoittaessani näin".

Sanotaan että kirjailijaksi kasvetaan, mutta miten kirjoittaa asioista, jotka eivät kestä päivänvaloa? Ongelman välttääkseen pitäisi kirjoittaa vain iloisista asioista, henkilöiden olisi syytä olla mukavia, huumorintajuisia ja älykkäitä. Mitään vihjeitä tekstiin ei pitäisi piilotella, koska tuollainen ajaa lähellä olevan lukijan syviin syövereihin, tämän yrittäessä selvittää faktan ja fiktion rajaviivaa, joka ei koskaan ole viivasuora.


Moni ohikulkija on sanonut, "Saat käyttää minua henkilönä tarinassa". Mutta mitä tuo oikeasti tarkoittaa? Sitä että voin tehdä hänestä sankarin tai muuten hienon ihmisen, ehkä jopa roiston, mutta tuskin kukaan haluaa, että käytän hänen piirteitään tai ominaisuuksiaan, inhottavan ja keskeneräisen hahmon runkona.

Jos kirjoittaisin niin että tuttavani, läheiseni ja ystäväni pitäisivät kaikesta lukemastaan, tarinasta tulisi melko tylsä. Eikö kuitenkin tarinoiden ydin ole juuri epätäydelliset ihmiset, näiden valinnat jotka johtavat johonkin, mutteivät ennalta-arvattavaan lopputulokseen.

Jotta voi kirjoittaa uskottavasti vääristä valinnoista, tai tunteista väärien valintojen jälkeen, täytyy käyttää pohjana omaa kokemusta. Toki mielikuvituksella voi päästä pitkälle, mutta tuskin edes Tolkien olisi voinut kirjoittaa taruaan, ilman omakohtaista kokemusta ahneudesta, peloista ja pettymyksistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti